Tänään on haikea fiilis.Mutta silti aika realistinen.

28.4.2008 olisi ollut meidän kolmannen lapsen laskettuaika.Jos kaikki olisi ollut hyvin.Meidän kolmas lapsemme syntyi ja kuoli 7.1.2008.Hän oli kerennyt kasvamaan tasan 24 raskausviikkoa enne kuin geneettinen keskytys tehtiin ja pieni enkeli tyttömme syntyi klo 19.10.Pieni puolikilonen kaunis ja heikko tyttö.En ikinä unohda kuinka sain pitää sinua sylissä ja jättää hyvästit.Se on meidän hetki jolloin näin sinut ensimmäistä ja viimeistä kertaa.Nyt olet piirtynyt muistoihin ja kannan sinua aina sydämessä.Itken vieläkin vuoksesi ja kaipaan välillä niin,että sattuu,mutta kyllä tästä selvitään.Tiedän että sinun Elma-enkelini on paljon parempi siellä missä nyt olet kuin täällä meidän kanssa kipeänä ja sairaana.Olet rakas.

Nyt ei ole enään mitään päivämäärää joka liityisi edellisen raskauteen jota odottaisi pienellä pelolla.Se on ohi nyt.Elma Anniinan syntymäpäivä on 7.1 ja sen tulen muistamaan aina.Nyt eletään tätä uutta raskautta ja toivotaan parasta.