Tässä on mieli ollut korkealla tuon viime keskiviikon jälkeen! Masussa on koko ajan sellanen tunne kun ois rakastunut.Ja oonhan minä.Mä opettelen luottamaan,että tämä maailma ei ole välttämättä niin kova ja karu paikka kun se alku vuodesta antoi ymmärtää.Opettelen kääntämään ajatusta siihen,että olen raskaana ja luultavasti kaikki menee ihan hyvin.Opettelen ajatusta,että meidän perheeseen tulee vauva ja vielä tyttövauva.Opettelen uskaaltamaan olla onnellinen.

Kerrottiin pojille,että heille odotelllaan kevääksi pikkusiskoa.Esikoinen huusi:JES! ja meidän kaksvuotias oli vähän ihmeissään,mutta oli iloinen kun isovelikin oli =) Kysyin samalla,että muistaako he kun meidän aikaisempi vauva lensi enkelinä äitin masusta suoraan taivaaseen.Vanhempi muisteli ja sanoi:VOOOOIII.Vähän apein mielin.Muisti siis sen tunnetilan joka silloin vallitsi meillä.On tietty aikaista alkaa puhumaan vauvasta 4 ja 2 vuotiaille,mutta haluan,että he kuulevat meiltä vanhemmilta asiasta.Esikko on kova kuuntelemaan mitä puhun esim.puhelimessa tai vieraille ja varmasti poimii vauva asiat sieltä joukosta.Näin se on reilumpaa.Jos jotain tapahtuu joudumme joka tapauksessa asiasta kertomaan koska kyllä he huomaavat jos olen itkuinen ja suruisa.

Odottelen vielä rakenneultraa tai tuon istukkanäytteen oton jälkeen on rv18 mahdollista mennä ultraan.Jos kaikki on siellä hyvin ajattelin kysyä vielä,että kumpaako sukupuolta on XD Ihan pakko! Vaikka 100% varmuushan kromosomitutkimuksen pitäisi olla ;) Sitten jos se tyttö on vielä silloinkin niin alan karsia tuota poika vaatetusta pienemmästä päästä ja pistää kirppispöytää pystyyn.Pakko saada tilaa sitten niille uusille pikku-vaatteille.Minä en ole vaaleanpunaisen ystävä,mutta meidän tytsyllä on varmasti vaaleanpunaista!Tietty muitakin värejä,mutta kun on kahden pojan vaatteita pyöritellyt on mukava saada muitakin värejä käyttöön ;)

Huomaatteko ajattelen jo näinkin toiveekkaasti XD

rv15