Eilen se iski. Jonkin sortin suru,kaipuu ja alakulo. Masuasukin liikkeet aiheuttaa hetkellistä ahdistusta. Se muistuttaa viimevuoden trakediasta.Mieleeni on jäänyt viimeinen myllerrys jonka enkelimme masussa pyöri keskeytyksen aloitus päivänä 6.1.07.Tiesin silloin,että se on lentänyt pois. Vain pieni kaunis puolikiloinen kuori syntyi sitten 7.1.07. 

Tämä raskaus kun on päivälleen samoissa mitä meidän enkeli-Elman odotuskin oli. Tietty se päivä kun kaikki kaameus alkoi oli juuri 10.12.2007. En sitä muistanut ,mutta katsoin vanhasta äitiyskortista. Ehkä tavallaan pelkään,että menetämme tämänkin pikkuisen vaikka tiedän järjelläni,että kaiken pitäisi olla hyvin.Olen nähnyt unia meidän pikku-tytöstä. Ensimmäisessä olin ultrassa jossa ultraaja alkoi kertoa,että:Tytöllänne on sitten ADHD.Jokaisen kirjaimen kohdalla jännitin,että mikä kirjain yhdistelmä sieltä tulee.Ja,että kuinka vakavaa tällä kertaa.Mutta olinkin huojentunut kun se olikin "vain" ADHD. Vaikka varmasti sekään ei helppoa olisi. Toisen unen näin viime yönä. Siinä ultrasin itse pikkuista. Ensin näin valtavan kokoisen solun ja sitten se muuttui pieneksi tyttö vauvaksi. Sillä oli valtaisan pitkä napanuora ja pelkäsin,että se sotkeutuu siihen.Kieputin sitä pois pikkuisen ympäriltä. Veikkaan,että tuo uni liittyy pelkoon ra-ultrassa löydettyyn juosteeseen kun sen vaarana oli,että sikiö sotkeutuu alkuraskaudessa siihen.

Eilen illalla itkeskelin hallitsemattomasti.En oo pitkään aikaan itkenyt ja teki kyllä hyvää. Olen ostanut sen lyhdyn Elman haudalle. Sellainen valkoinen, pitsimäinen lyhty. Muut oli niin kovin synkkiä ja isoin ristein kuvioituja. Voihan hautalyhtykin olla nätti! Nyt täytyy saada itsestään irti viedä se lyhty kynttilöineen sinne haudalle. Ja kyllä me se viedäänkin =) Jospa sitten ottaisi tavaksi käydä silloin 7.1 siellä haudalla sytyttämässä kynttilän.

Huh! Helpottipa taas päästä vuodattamaan ajatuksiaan ja mietteitään.