Ja niin kun luulin tämän sairastelun olevan ohi,niin EI! Esikoinen oli siis 5 päivää kuumeeton ja eilen kun tultiin pilkkireissulta alkoi poika näyttää väsyneeltä ja sanoi,että paleltaa. Mitattiin lämpö ja 37.5 näytti mittari. Aloin melkein itkeä. Oon vaan niin finaalissa tätä sisällä oloa ja erakoitumista. No illalla kuumetta olikin jo 39.4 ja poika nukahti ihan hyvin. Kun olimme menossa nukkumaan kuului huoneesta jotain höpötystä ja kävin katsomassa mikä siellä oli vointi. Oli kuume noussut entisestään ja annoin lääkkeen. Pedattiin lattiapeti pojalle meidän makkariin ja siittä se riemu alkoi! Poika oli ilmeisesti niin sekaisin,että höpötti ihan koko aika.Milloin luuli pikkuveljen olevan huoneessa ja ties mitä miekkavalaita. Kerkesin silti nukahtaan ja heräsin kahdelta kun poika kutitteli mun jalkoja. Käskin jatkaa unia,että parantuisi. Tuntui vieläkin ihan kuumalta eli lääke tuskin tehosi. Höpöttelyt jatkui puoli viiteen ja sitten oli pakko viedä potilas omaan huoneeseen nukkumaan. Iskällä oli herätys töihin 06.15 ja myös hän on ollut viikonlopun kuumeessa.Oli melko iloinen herätessään.Mutta esikoinen sai sitten nukutuksi 5-7. Heräsin seitsemältä kun mulla oli herätys jotta saisin varattua lääkäriajan terveyskeskuksesta.Ja niin heräsi tosiaan Herra kuumehöyrykin. Kuume oli sama 39.5 aamullakin. No puolen tunnin soittelu yrityksen jälkeen pääsin läpi ajanvaraukseen. Ja juuri olin varaamassa yksityiseltä aikaa. No hyvä näin. Meidän omalääkäri on valan ihana ja pätevä!

Mies oli yöllä ihan hermona ja alkoi taas kuvitella ties mitä. Pohti kuinka pojalla on nyt sydänlihaksen tulehdus ja ties mitä! Mulla meni hermot. Se saa aina noita paniikki kohtauksiaan jos joku on kipeä.Tietty ihan ymmärrettävää kun oma veli kuoli niin yhtäkkiä,mutta olisi se joskus kivaa kun toinenkin pystyisi sanomaan,että ei tässä mitään hätää ole.Varmaan korvatulehdus tai jotain....

Nyt oon kyllä ihan sekasin tästä uni vajeesta ja odottelen anoppia joka lupasi lainata autoaan.Ajatelkaa.Hän tulee työpaikaltaan meille autollaan ja katsoo sen aikaa kuopuksen perään!! Vaikka ei toimeen tullakaan on hän silti tällaisissa asioissa ihana! Siis tarvitaan autoa lainaan kun omasta roikkuu pakari ja on hitsattavana.Oli aikas ralli raketti kun päristeltiin meidän Peugeot 307:lla ja äänet on kun teinipojan ralliautossa.Toivotaan nyt,että saadaan poika ja auto kuntoon!!