Yritän kertoa oman kokemukseni elektiivisestä (eli suunnitellusta) sektiosta ja ajasta sairaalassa.

Tosiaan neitimme on tänään kaksi viikkoa. Hän vaikuttaa edelleen melko rauhalliselta tapaukselta vaikka kovin kiinnostunut onkin ympäriillään tapahtuvasta kuten isoveljistään =)

Siis 23.4 menimme sairaalaan klo07.15. Aamulla heräsimme jo 5.50 ja olin ihan pirteä. Yöllä oli tullut nukuttua noin neljä tuntia, ilmeisesti jännitti ;) Mieheni meni vielä käymään työmaalla jotta sai palkankin tuolta päivältä. Hermoilin sinä aikana,että keretäänkö lähtemään ajoissa jne..Sitten mieheni tulee ihan hyvissä ajoissa,mutta alkaa pöpö kammoisena leikata kynsiään!!! Siinä kyllä kivahdin,että mitä sä nyt meinaat!!?? Meikä seisoo kaikki vaatteet päällä ja ukko nirhee kynsiään!!?? No päästiin siittä yli ja olimme hyvissä ajoin sairaalalla. Menimme synnyttäneiden osastolle jossa oltiin vähän hämillään kun kukaan ei tullut vastaan ottamaan meitä tai edes sanonut,että menee hetki. Heillä kesti raportti klo.8.00 ja se kulkaas oli pitkä aika odottaa kun oli vähän tuli hännän alla XD No sitten nuori hoitaja otti meidät vastaan ja näytti missä tulisin sitten vauvan kanssa majailemaan. Saatiin jättää vaatteet kaappiin ja sain leikkuu kaavun,verkkoalkkarit,sukat ja kengät. Sitten hoitaja kysyi,että pystyisinkö ajelemaan karvat leikkaus alueelta itse? Heh! Olenhan minä yrittänyt,mutta kun ei siittä mitään tullut XD Ei sitä värkkiä ollut nähnyt kun peilistä piiiiitkään aikaan. No karvat ajeltiin ja kuunneltiin sykkeet ja verenpaineet mitattiin. Meitä ennen oli yksi leikkaus ja oltiin seuraavat. Hoitaja tulikin vähän yli yhdeksän kertomaan,että sitten mentiin!! Olin yllättynyt,että päästiin niin nopsaan. Olin varautunut odottelemaan iltaan XD No naukkasin vatsaa rauhoittavan ällö-drinksun ja lähdettiin köpöttelemään leikkuriin.

Salissa sain nestetipan ja odoteltiin anestesiaa joka oli myöhässä. Pelkäsin eniten spinaalin laittoa. Olin rakentanut siittä itselleni mörön jotta en pelkäisi sitä isompaa juttua eli leikkausta. Kun anestesia pääsi laittamaan puudutuksen olin ihan huvittunut kun se ei tuntunutkaan juuri miltään! Sitten siinä käänneltiin ja väänneltiin,että puudute leviäisi tasaiseen. Ja pian alkoikin nipistellä varpaita ja koko alakroppa puutua. Tuntohan ei lähde kokonaan vain niin ettei kipua tunnu. Se on aikas jännä tunne. Hieman aina pelottaa,että jos tunnen sittenkin,mutta ei, ei se tuntunut kipeältä.

Sitten leikkaava lääkäri tuli saliin. Olin helpottunut kun näin naistentautien ylilääkärin joka on tuttu muista käynneistä polilla. Hän ainakin osaa hommansa! Sitten alettiinkin leikkaamaan ja sain happea koko aika jotta vauva voisi masussa sen aikaa hyvin. Se auttaa myös muistamaan hengittää itse kun siinä aina jänniittää joka lihastaan ja hengittäminen saattaa unohtua ;)

Pian kuulimmekin meidän neidin kurlaavan masussa klo9.56. Siis jo ennen kun häntä oli saatu edes pihalle XD Oli ihan mahta karjaisu. Olin onnellinen. Tiesin,että kaikki on hyvin. Liina näytettiin minulle ja vietiin pesulle. Isi lähti mukaan. Tyttö oli TODELLA kinainen. Aivan valkean möhnän peitossa. Meillä ei kukaan muu lapsista ole ollut joten oli aika mielenkiintoinen näky! Se kait on merkki ennen aikaisuudeta jos on paljon kinaa XD VOOI! Meidä reilu nelikiloinen keskonen ;D

Kun vauva oli saatu masusta tuli huono olo. Pyysin jotain pahaan oloon ja se mitä olikaan helpotti. Ompelu vei oman aikansa. Kohtu vähän vuoteli,mutta rauhottui kuitenkin pian. Sitten minut siirrettiin sänkyyn jolla vietiin heräämöön, missä iskä ja neiti odottelikin. Tyttö piti kovaa ähkintää ja sitä tarkkailtiin ettei ole infektio tai muuta. Sain hänet rinnalle ja heti tarrasi reippaasti nisään kiinni =D Ähkinä jatkui ja happisaturaatio oli hieman heikko. Lastenlääkäri tuli katsomaan neitiä ja hänen sokeritkin oli kovin alhaiset. Yksi kätilö puhui jo jostain sydämenrakenne viasta ja olin ihan pihalla. Itkin siinä lääke höyryissäni,että mikä neidillä oikein on. Hänet vietiin hetkeksi happikaappiin ja arvot parani heti. Saatiin hänet mukaan osastolle jonne siirryttiin vasta klo13. Liinan tilaa tarkkailtiin ja se huoli oli ohi jo kun pääsimme synnyttäneiden osastolle. Sokerit laski välillä alas ja pieni kantapää sai monen monta pistosta. Myös keltasuuden vuoksi häntä pisteltiin pari kertaa,mutta arvot oli hyvät koko aika. Verenkuva ja tulehdusarvot katsottiin ja nekin oli normaalit. Tulipahan tutkittua.

Kipupumppu laitettiin jo salissa joka siis oli itse käytettävissä aina kun siltä tuntui. Illalla kitenkin huomasin,että käsi alkaa turvota ja yllätys,yllätys kanyyli oli pois paikaltaan ja laski lääkkeen kudokseen. Hoitaja ei enään laittanut kipupumppua käyttöön vaan sain suun kautta lääkettä. No ne toimi ihan hyvin, paitsi kun heräsin neljältä yöllä kamalaan kipuun.Olin nukkunut lääkkeen otto ajan yli ja suun kautta otettava ei vaikutakaan ihan yhtä nopsaan kun suoneen tullessa. No siittä selvittyä muistin ottaa lääkkeeni kiltisti ;)

Leikkauksesta seuraavana päivänä poistettiin katetri ja pääsin suihkuun ja jalottelemaan. Nousut sängystä ei ollut miellyttäviä,mutta olo suihkun jälkeen oli palkitseva! Olin kyllä hyvässä kunnossa nopeaan ja mitä enempi liikkui sitä helpommaksi se kävi. Maito ei noussut sairaalassa olo aikana kunnolla ja neiti sai luovutettua maitoa jo senkin takia,että pääsisi pois sokerikontrollista. Hän kyllä myös osasi hienosti vaatia jos jäi nälkäiseksi. Viimeisenä yönä sairaalassa maito alkoikin nousta. Olin siis sairaalassa 23-27.4 ja kotio lähtö päivänä tikitkin poistettiin.

Kotona popsin neljä päivää burana-panadolkoktailia kanhdeksan tunnin välein. Sitten viikon päästä leikkauksesta ei enään ollut tarvetta. Vointi on nyt todella hyvä. Olen paremmassa kunnossa kuin ikinä sektioiden jälkeen. Ja masukin alkaa mukavasti vetäytyä vaikka vielä hytelökasa tuossa hetkuukin xD Suurin väsymys alkaa väistyä ja alan uskoa,että tästä arjesta vielä selvitään kolmekin lapsen kanssa. Vaikka haastavaa se varmasti tulee olemaan. Onneksi olen saanut ihanan aviomiehen joka on hoitanut isän ja aviomiehen roolia ihan niin mahtavalla tavalla kun vaan voi! Hän kyllä varmasti huokaa kun pääsee töihin ;)

Ensi sunnuntaina vietetäänkin äitienpäivää ja minulla on ainakin maailman paras äitienpäivä ikinä!!