Meillä on tänään neljäs hääpäivä! Kuullostaa hassulta. On kerennyt tapahtua niin paljon. Ajatellen, että ollaan oltu neljä vuotta aviossa ja seitsemänkö kaiken kaikkiaan yhdessä. Suhteemme on muuttunut näinä vuosina hirmuisasti. Se alun huuma ja himo on muuttunut tutuksi ja turvalliseksi välittämiseksi ja arvostukseksi. On sitä himoakin joskus ja jossain, mutta ei niin kuin silloin aluksi. Vitsi, se oli kyllä ihanaa!!! Ihan kun olisin jo mummeli kun miettii tällaisia. Tunnen silti, että rakastan miestäni yli kaiken enkä haluaisi elää ilman häntä. Tällä hetkellä hänen menettämisensä olisi maailanloppu minulle ja suuri menetys lapsille. Joten toivotaan, että saamme vielä lisää yhteisiä hääpäiviä =)

Eilen päästiin kahdestaan ekaa kertaa Liinan syntymän syömään. Oli aikas mukavaa, mutta olisin voinut viettää kahden keskistä aikaa huomattavasti pidempään kun pelkän ruokailun ajan. Toista on välillä niin ikävä kun päivän aikana ei kerkiä juuri mitään mukavaa yhdessä tekemään. Aina on joku muu jota palvellä. Palveltavia ovat  siis nuo meitin kolme muksua. Illalla on väsy ja sillon kaipaan jo ihan aikaa itselleni. En voi sietää, että sillon joku tulee lähelleni. Olen nykyään iltaisin vain itseäni varten =)  Tämä muuttuu taas kun Liina kasvaa isommaksi ja ei vaadi niin paljoa läheisyyttä. Tarkoitan imetystä ja sitä aikaa kun hän liikkuu jo enempi itse. Toki halataan kun mies tulee töistä jne..Ja viikonloput on eri kun ei tarvii yksin pyörittää tätä kotirumbaa :D

Tänään taisi olla ensimmäinen kunnon viileä ja tuulnen syksypäivä. Aurinko on jaksanut ilostuttaa säteillään päivisin. On huomattavasti mukavampaa roudaantua ulos kun ei tarvitse vetää kurakamppeita ja kaiken maailman haalaria ja myssyä päälle. Olen alkanut odottaa taas joulua! meillä on ihan uusi joulu uudessa kodissa. Ja Liinan ensimmäine joulu. Toivotaan, että ollaan saatu remontti jo hyvälle mallille ettei tarvitse työmaalla jouluja juhlia ;)