On tää niin väärin.On vaikee hyväksyä,että oma lapsi on kuollut.Se on oikeesti hautausmaalla.Sinne sitä sitten mennään muistelemaan ja kaipaamaan.Ei sen näin pitäny mennä! Eikö oo aika luonnon vastaista,että omat vanhemmat joutuu hautaamaan lapsensa.Eikö sen pitäisi mennä toisin päin?

Tänään siis käytiin ensimmäistä kertaa Elman haudalla.Muistolehdossa.Siellä se laatta oli  Elma Anniina Lahtinen 7.1.2008 muiden joukossa.Kuolleita vauvasta vaariin ja muoriin.Itku tuli jo kotona kun puettiin pojille ulkovaatteet.Sitten itkettiin lisää kun löysin muistolaatan seinältä.

Ennen kun lähdettiin, selitin vanhemmalle pojalle,että mennään hautoja katsomaan.Se innostu ja huus:-Hei! Mennään autoja kattoon!

No jouduin vähän korjaamaan,ettei kyse ollu autoista.Vaan että mennään semmoseen paikkaan missä on kuolleita.Että äidin masussa ollut vauva on siellä lepäämässä kun se oli niin sairas.Se ei jaksanut tulla meidän kanssa leikkimään.Käydään  viemässä kynttilä sille.

Poika sano: Joo.Siittä tuli enkeli se lensi taivaaseen.

Kolme vuotiaan käsitys kuolemasta on vielä ihanan neutraali.Nyt on jo itselle helpompi yrittää selittää näitä asioita.Sillon kun keskeytys oli juuri tapahtunut ja ite oli niin sekasin ei pystynyt selittämään.Aina alko vaan itkemään ja se jäi siihen.Äitillä kun oli niin ikävä vauvaa.Ja,että olette meille todella tärkeitä vaikka nyt surraankin.Mutta se riitti sillä hetkellä.

No jospa tällä kertaa saisimme sen pikkuveikan tai siskon ja voisimme ilota kaikki siittä yhdessä!