Meillä vaihteeks käytiin terveyskeskuksessa.Pienemmän silmät on ny rähminy urakalla neljättä päivää ja valvottu on kolme yötä.Olin varma että korvatulehdus ois uusinu,mutta kummankin pojan korvat tarkastettu ja kaik ok.Pienempi sai 5-7 päivän kuurin silmätippoja.Ja se on niin lystiä yrittää osua siihen silmään kun toinen taistelee kaikin voimin vastaan!Tulipahan tutkittua.

Mies on ollu ylitöissä alku viikon ja oon pitkää päivää keskenäni noiden vintiöiden kans.Uni vaje kiristelee pinnaa joskus ääri rajoille ja välillä räjähtääkin XD

Hormonit tuntuu olevan tasaantuneet.Suurin ihon kukkiminen laantunu ja oon alkanu maistelemaan ajatusta siittä, että olisin raskaana ja n. rv26.Kaiken ois todettu olevan kunnossa.Aah,sitä autuutta!

Ja sitä,että ois sairaalasta lähdössä kotiin sen pienen uuden ihmisen kans.Sitä tunnetta ja jännitystä.Aina on itkettäny autossa kun sen nyytin kans on lähetty.Se on niin herkkää.

Sitä tunnetta kun vauva syö ja rauhottuu rinnalle.Se,että saat vauvan rauhoitettua.Olet sillä hetkellä lapsellesi korvaamaton.Kaipaan sitä pientä vauvaa.Sitä jonka piti syntyä meidän perheeseen.

Helpottavaa on kyllä se että päätimme pitää taukoa ainakin muutama kuukausi.Saa mieli levätä sittä epäonnistumisen pelkäämisestä.Siittä pelosta,että taas osa sinua riistetään ja nakataan multaan.Ajatus uudestaan raskaaksi tulemisesta ei niinkään ahdista.Mutta se kuinka paljon voikaan mennä pieleen tällä hetkellä ahdistaa.Eli siksipä huppu päähän veitikalle nyt siksi aikaa kun taas tuntuu siltä,että kestän mitä vaan perkkeles!

Nyt pitäs alkaa piilottamaan tummuneita silmänalusia ja yrittää näyttää edes ihmiseltä.Miehen papan 75-vuotis bileet illalla!Jee!Pääsee mättään voileipäkakkua ja muutenkin herkutteleen =)