Nyt tuo näyttäisi,että neljä viikkoa jäljellä tätä odotusta. Tällä kertaa ei taida ainakaan yli mennä.

 Esikoisesta odottelin jo kahta viikkoa ennen,että nyt se mahdollisesti tulee maailmaan. Ja sain kyllä odotella tuskaiset 16 päivää yli lasketun ajan. Olin varma,että meille ei edes ole enään syntymässä vauvaa. Käynnistely vei kolme päivää joka oli ihan naurettavaa. Onneksi pääsin edes kotiin ja kävin sitten kuuden tunnin välein lisä lääkityksellä. No poika sitten päätti ettei maailmaan alateitse tule ja laittoi pääkoppansa kasvotarjontaan. Sieltähän ei siten laskeuduttu lainkaan. Leikkaussali kutsui kun olin auki 7,5cm ja synnytyksen kestoksi tuli 21h21min. Oltiin sitten antibiootissa kumpainenkin. Ja kaiken lisäksi poika vietiin ekan yön aikana pois eikä minulle kerrottu mitään. Aamulla kyselin,että missäköhän se vauva mahtaa olla?? Kätilö kertoi ihmeissään,että veivät tuonne lastenosastolle.Eikö kukaan kertonut. Eipä kertonut ei. Mutta mitäs mun väliä =b Onneksi infektio saatiin viikon sairaalassa olon aikana taltutettua meiltä kummaltakin. Ja saatiin terveen paperit.

Kakkonen otti äidin paremmin huomioon ja päätti ihan itse alkaa syntyä VAIN 4 päivää yliaikaisena =) Olin saanut ylilääkäriltä lähetteen, jos synnytys ei etene,että siirrytään sektioon nopeammin kuin edellis kerralla. Noh, synnytys vastaanotossa tunsin kuinka lämmöt alkoi nousta ja pyysin antibiootin kun pääsisimme saliin. Ja sainkin. Olin hirmu kipuinen epiduraalista huolimatta. Se ei pelittänyt enään yhtään niin hyvin kuin viimeksi. Eka satsi kesti n.1,5h ja muut vaikutti enään n.30min. Oikeaa puolta vatsaa viilsi aivan ihmeellisesti ja huusin ettei tämä enään ole normaalia supistus kipua!! Tällä kertaa olin jo täysin auennut,mutta päättipä tämäkin poika olla porautumatta synnytyskanavaan aivan samasta syystä kuin veljensä. Naama edellä hänkin yritti maailmaan. Sain salissa vielä spinaalipuudutuksen ja nukahdin. Lääkäri tuli kiukkuisena tivaamaan yrittäisinkö vielä vai sektioonko mentäisiin?? Tuolloin kuumetta oli n39 astetta ja voimat hyvinkin lopussa. Päädyttiin sektioon.

Leikkaus salissa kyseinen lääkäri totesikin,että kiinnikkeitä oli sen verta,että kutsui osaavamman kirurgin paikalle ja kun poika saatiin maailmaan oli lääkärillä aivan eri ääni kellossa. Jo pojan koko oli hänelle yllätys vaikka arvio olikin tehty. Tämä synnytys sai ajaksi 17h59min. Kakkosemme oli saanut hörittyä kakkaista lapsivettä keuhkoihinsa ja annettu antibiootti ei ehkäissyt infektiota. Yhden kerran viisaampana en ollut ihan hukassa ja paniikissa kun poika tuolloinkin vietiin jo suoraan salista lastenosastolle.Ja antibioottiin jouduin minäkin. Mutta viikon majailun jälkeen oltiin poitsun kanssa hyvässä vedossa ja pääsimme puhtain paperein kotiutumaan.

Kolmas synnytkseni joka tapahtui raskausviikoilla 24 oli ihan eri asia kuin täysiaikaisen elävän lapsen synnytys. Olin saanut valmistelevat lääkkeet kotiin. Saavuttiin aamusta osatolle jossa kätilö otti meidät vastaan. Sain ensimmäiset käynnistyslääkkeet ja särkylääkkeet suppoina. Kolmen tunnin kuluttua mitään muuta tuntemusta ei ollut kuin aivan kova maha josta tiesin,että supistaa vaikken kipua tuntenutkaan. Sain uuden lääke satsin. Kivut ei vieläkään olleet hurjia,mutta otin Pancodin koska ajattelin,että pian kivut voivatkin olla kovat. seuraavat kolme tuntia ja uusia lääkkeitä ei lisätty kun edelliset oli vielä sulamatta.Sain lisää särkylääkettä. Kävelin huoneessa ja katselin sairaalan ikkunasta tammikuista iltaa. Itkin,että ei tämä lopu vielä tänäänkään. Yritin nukkua ja pian kivut koveni. Pyysin kipupiikin ja nukuin taas hetken. Olin yksin huoneessa kun heräsin kovaan pissahädän tunteeseen ja hälytin kätilön paikalle. Sikiökalvo oli todella pullistuneena ja oli pakko siirtyä portatiiville vessaan. Siinä sitten ponnistin muutaman kerran kun vedet räsähti ja muutamat lisä ponnistelut kun enkelityttömme syntyi. Siittä käveltiin takaisin sängylle ja sain Elman syliin. Se oli ihan outoa kun oli onnellinen ja sanattoman surullinen yhtä aikaa. Olen varma,että hymyilin tyhjää hymyä. Saimme hyvästellä rakkaan tyttäremme kunnes hänet sitten viettin pois. Istukka oli niin jumissa,että vaikka kätilö sitä kuinka kiskoi ei se irronnut. Jäätiin yöksi sairaalaan ja seuraavana päivänä pääsin kaavintaan vasta klo17. Olo oli tyhjä. Tällä kertaa ei ollut mitään kotiin vietävää. Mitään uutta elämää jonka takia olisi kannattanut kärsiä ja se kaikki onni olisi pyyhkinyt sen tuskan pois. Ei. Oli vain tyhjää. Onneksi seuraavan päivänä saimme pojat kotiin ja koti täyttyi lapsen arjesta iloineen ja suruineen. Pikkuhiljaa haavat paranee. Itkettää silti vieläkin.

Nyt olisi sen neljännen synnytys stoorin kertominen pian edessä. Toivottavasti se saa ihanan ja onnellisen päätöksen. Kun saamme tämän pienen ihmisen maailmaan jää se meidän perheen viimeiseksi synnytystarinaksi. Kunpa pian saisin kertoa sitäkin tarinaa. Ja nähdä tuon uuden vieraan,mutta niin tutun ihmisen.

Olin viikonloppuna lastentavarakirppiksellä ja oli pakko ostaa mekko vaikka iso on vielä kauan  Liinalle.Joku oli itse kutonut ja 3e pyysi!

Sairaalalta ei ole vielä kuulunut mitään joten vekkaisin,että se 8.4 on se päivä kun pääsemme suunnitteluun. Vähän harmittaa,että on mentävä niin viimetinkaan. Onko se niiltä pois jos lyövät sektiopäivän lukkoon. Ei luulisi!

Edit. Hehee!! Kanstii aina vähän vuodattaa =) Äippäpolilta soittivat,että 8.4 aika pidetään,koska kahden sektion jälkeen mennään joka tapauksessa sektioon!! Eli ei huolta vaikka käynnistyisikin. Iso kivi vierähti pois pallean päältä ;)

Tässä masua kerrakseen =)